3 Mar

Kuinka huolehdin terveydestäni

Minulta kysytään usein, kuinka pysyn terveenä. Kyselijöitä tuntuu myös kiinnostavan, kuinka nykyinen terveydestäni huolehtiminen eroaa aktiiviurani aikaisesta. On totta, että rankasti treenatessa minun oli aina pidettävä mielessä oikea ravinto, palautuminen ja lepo. Kaikkien nämä tukivat toisiaan. Toisaalta, sitä mukaa kun ikää on tullut lisää, olen huomannut, että kroppa ei palaudukaan harjoittelusta samaan tahtiin kuin aiemmin. Samat perusasiat on siis edelleen syytä pitää mielessä.

Perusasiat kuntoon

Periaatteessa aktiiviurheilijan ja tavallisen reippailijan terveenä pysyminen perustuu samoille perusasioille. Näitä ovat sopiva määrä oikeanlaista harjoittelua, riittävästi lepoa palautumisen varmistamiseksi ja tasapainoinen ruokavalio. Tähän kuuluu se, että muistaa syödä oikein treenimäärään nähden. Ruokavalion ja levon suhteen olen tietysti joutunut tekemään hienosäätöä riippuen treenin määrästä ja laadusta. Aktiiviaikoina saattoi olla hyvinkin tarkkaa miten syömiset ja nukkumiset aikataulutti, mutta toisaalta nuorempana jaksoi myös treenata kovempaa ja pidempiä aikoja.

Ravinnon merkitys

Mitä enemmän treenasin nuorempana, sitä tärkeämpää oli varmistaa, että ravinnosta sai riittävästi energiaa ja proteiinia. Hiilihydraattien osuus ravinnosta oli suuri. Nyt vähemmän treenatessa olen tietysti joutunut keskittymään enemmän siihen, että hiilareita ei tule vedettyä ylettömästi, jotta paino ei pääse nousemaan. Kuitenkin sekä aiemmin että nykyisin on tärkeää muistaa syödä riittävästi myös kasviksia. Niistä saa tarpeellisia suojaravintoaineita, jotka pitävät vastustuskykyä ja yleistä vireystilaa yllä.

Ravintopuolella olen yleensä kikkailun sijasta pyrkinyt keskittymään siihen, että syön yleisesti ottaen terveellisesti ja monipuolisesti. Pienet lipsahdukset eivät haittaa, kunhan ravitsemuksen perusta on kunnossa. Lisäravinteita voi ottaa, jos rankka harjoittelu sitä vaatii, mutta en ole ikinä uskonut siihen, että niiden pohjalle rakennettaisiin koko ruokavalio. Normaalilla perusruoalla pääsee aika pitkälle, kunhan ateriansa koostaa monipuolisesti. Ehkä suurin haaste aktiivisemman harjoittelun päätyttyä oli sen ymmärtäminen, että ruoan määrää täytyy vähentää.

Lepo ja harjoittelu tasapainoon

Ravinnosta puhutaan nykyisin todella paljon, mutta minusta levon merkityksestä pitäisi puhua vähintään yhtä paljon. Ilman riittävää palautusaikaa urheilija leikkii terveydellään ja tinkii suoritustensa laadusta. Sellaista uhkapeliä ei kannata pelata, vaan rahapelikokemus kannattaa hankkia muualta. Riittävä nukkuminen on tärkeää, ja nuorempana tarvitsinkin enemmän unta kuin nykyisin. Toisaalta omaa kehoa pitää oppia kuuntelemaan, eikä painaa aina täysillä menemään. Palautumiseen pitää varata sen tarvitsema aika.

Yhteenveto

Terveenä pysyminen urheilijan näkökulmasta ei minusta välttämättä vaadi sen kummempaa kikkailua, kun perusasiat muistaa pitää mielessä. Ravinto, lepo, treenin oikea määrä ja niiden keskinäiset suhteet ovat mielestäni keskiössä. Tietysti näitä pitää säätää rankemman treenin ja kilpailukauden aikana tarkemmin kuin kuntourheillessa, mutta mistään ydinfysiikasta ei kuitenkaan ole kyse. Riittävä palautuminen paitsi varmistaa paremmat suoritukset, myös ehkäisee loukkaantumisia. Lisäksi tasapainoinen syöminen pitää perusterveyden hyvänä ja auttaa ehkäisemään sairastumisia.